Kestävä näyttelijä -hanke Teatterikorkeakoulussa
Teksti: Anu Almagro
Kuva: Anna Mellin
Prologi
Vuonna 2025 Suomi on jälleen kerran mittausten mukaan maailman onnellisin maa. Maa, jossa on demokraattinen yhteiskuntarakenne ja asukaslukuun nähden paljon teattereita. Demokratia ja teatteri voisivat hypoteettisesti kulkea käsi kädessä onnellisuuden kanssa. Ehkä juuri demokratia ja teatteri ovat kuljettaneet meidät kohti onnellisempaa yhteiskuntaa, jossa on pidetty arvossa sitä, että heikointa ei jätetä. Tai käsi kädessä kulkevat demokratia ja teatteri voisivat hypoteettisesti olla kuljettaneet meidät onnellisuuteen. Yhteiskunnalliseen keskusteluun on kannustettu, pyritty, ja tällainen sivistysihanne on ollut osa arvojamme. Maailmanjärjestys horjuu, Suomen talous horjuu, arvojärjestys ja kulttuurin rahoitus horjuu, mutta voisivatko Eurooppa ja Suomi toimia demokratian ja sivistyksen suunnannäyttäjänä ja kulttuurin arvon tunnustajina militarisoituvassa maailmassa? Meiltä kulttuurin tekijöiltä edellytetään nyt kirkasta, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja ekologisesti kestävää arvopohjaa. Etsitään uusia ja kestäviä tapoja tehdä ja toteuttaa kulttuurityötä – niin että taiteilijat ja kulttuurialan ammattilaiset voivat toimia pitkäjänteisesti, kohtuullisin työehdoin ja vaikuttavasti yhteiskunnassa.
Kestävä näyttelijä -hankkeen taustaa
Teatterikorkeakoulussa on alkanut Kestävä näyttelijä -hanke syksyllä 2024. Hanke syntyi tarpeesta selvittää, kartoittaa ja tarkastella suomalaisten näyttelijöiden monimuotoista ja alati muuttuvaa työkenttää sekä näyttelijäopiskelijoiden opiskeluajan kokemuksia ja tulevaisuuden näkymiä. Hankkeen johtaja, näyttelijäntaiteen professori Elina Knihtilä, on visioinut yhteistyössä teatterikorkeakoulun ja Teatterin tiedotuskeskus Tinfon kanssa selvityksen, joka on työn alla. Hankkeen ohjausryhmää vahvistavat kunniatohtori Hanna Helavuori, jolla on laaja kokemus taiteilijoiden yhteiskunnallisen todellisuuden tutkijana ja Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden professori Mikko Jakonen, joka on perehtynyt epätyypilliseen taidetyöhön. Kyselyn on tarkoitus lähteä näyttelijöille syyskuussa 2025, ja toivomme kovasti, että mahdollisimman moni näyttelijä sitoutuu vastaamaan siihen.
Vuonna 2018 näyttelijöiden työelämän rakenteita selvitettiin Hanna Helavuoren ja Mikko Karvisen toimesta Teatterin tiedotuskeskus Tinfossa. Selvitys ”Todellisuuksia ja tulevaisuuksia” toteutettiin Teakin ja Nätyn kanssa yhteistyössä. Kysely laadittiin niin, että se otti huomioon työelämässä tapahtuneet muutokset ja työnkuvien laajentumisen. Selvitys osoitti muun muassa sen, että näyttelijöiden identiteetti säilyi vahvana murrosten keskellä ja että näyttelijöillä oli kyky hyödyntää asiantuntijuuttaan laaja-alaisesti sekä toimia joustavasti yli eri ammattialojen rajojen. Selvityksessä nousi esiin tarve käsitellä kestävyyden teemoja. ”Todellisuuksia ja tulevaisuuksia” toimii perustana nyt tehtävälle selvitykselle. Uusi kaksiosainen kysely laaditaan niin, että sen tuloksia voidaan verrata vuoden 2018 selvitykseen. Näin voidaan tuoda esiin ajan kuluessa tapahtuneet muutokset. Nelivuotisen Kestävä näyttelijä -hankkeen yhtenä tavoitteena on uusia kysely vuonna 2028. Näin saamme näyttelijän työnkuvan muutoksista tietoa kymmenen vuoden aikajänteellä.
Valmistuneiden ja työssäkäyvien näyttelijöiden työn rakentumista eri osa-alueista kuten teatterinäyttelijän töistä, AV-alan hommista, äänitöistä, opetustehtävistä ym. alan tehtävien lisäksi tullaan selvittämään nykyisten näyttelijäopiskelijoiden motiiveja ja tavoitteita – tekijöitä, jotka ohjaavat heidän tulevia ammatillisia valintojaan valmistumisen jälkeen.
Teatterikorkeakoulussa kestävyyttä edistetään läpi koko koulutuspolun: se otetaan huomioon jo opiskelijavalinnoissa, opintojen tavoitteissa ja sisällöissä. Opiskelujen kokonaisuus suunnitellaan niin, että se tukee opiskelijoiden jaksamista ja pitkäjänteistä ammatillista kehittymistä. Tavoite on myös kurottaa Kestävä näyttelijä -hanke koskemaan Teakin alumneja ja tarjota tila jatkuvalle oppimiselle ja kestävyyden teemojen yhteiselle tarkastelulle.
Kyselyselvitys näyttelijöille vuonna 2025
Näyttelijät ovat muun kulttuuriväen lailla olleet viime vuodet myrskyn silmässä. #MeToo-liike aloitti muutokset, joiden tavoitteena on muun muassa tasa-arvoinen, läpinäkyvä ja kestävä yhteistyö kulttuurikentällä. Koronapandemia laukaisi kulttuurialan kriisin, josta ala ei ehtinyt palautua, kun jo Ukrainassa käytävän sodan seuraukset ja suuret kulttuurileikkaukset alkoivat horjuttaa kulttuurityön rakenteita. Alkaneen kauppasodan seurauksia on vaikea vielä etukäteen arvioida. Viimeisimmät leikkaukset onnistuttiin välttämään, mutta muutoksiin sopeutuminen on kulttuurikentällä käynnissä.
Avoin keskustelu alallamme on välttämätöntä. Olen kiitollinen niille näyttelijöille, jotka ovat tuoneet julkisuudessa esiin, miten epävarmaa ja pirstaleista näyttelijän työ usein on – miten sovitut työt voivat peruuntua viime hetkellä, toimeentulo voi vaihdella rajusti kuukaudesta toiseen ja ja jatkuva epävarmuus kuormittaa henkisesti. Emme saa jäädä tilanteen kanssa yksin. Oma työhistoriani on ollut pirstaleinen myös maantieteellisesti ja freelancerin elämä on tullut tutuksi kansainvälisellä teatterikentällä. Nyt Suomessa etenkin freelancer-näyttelijöiden tilanne on vaikea. Vierailumahdollisuudet teattereissa ovat kaventuneet leikkausten myötä. Leikkaukset ja sosiaaliturvan muutokset haastavat projektiluonteisen freelancer-kentän toimijat. Lisäksi AV-alan kriisi on vähentänyt näyttelijöiden mahdollisuuksia työllistyä omalla alallaan. Freelancerius on aina ollut ja tulee todennäköisesti jatkossakin olemaan muutoksessa – sen mahdollistamiseksi tarvitaan uusia toimintamalleja.
Näiden haasteiden lisäksi näyttelijän ammatin monimuotoisuutta ja muuttuvuutta lisäävät mm. teknologiakehitys, digitaalisuus, peliteollisuus, tekoälyn kehitys ja kansainvälistymisen jatkuva kasvu.
Muutokset ovat näyttelijöiden ammatissa jo tapahtuvia tai ainakin orastavia ja luovat maailmanlaajuisesti uudenlaisia taiteentekemisen mahdollisuuksia. Mikä on näyttelijän rooli näissä muutoksissa? Miten hän voi vaikuttaa, sopeutua ja säilyttää hyvinvointinsa jatkuvassa liikkeessä olevalla kentällä?
Kyselyselvityksen tavoitteena on kartoittaa näitä muutoksia suoraan näyttelijöiden näkökulmasta. Kyselyselvitys haluaa löytää vastauksia näyttelijöiltä, jotta näyttelijän moninäköalainen ammatti, sen ajankohtaiset ilmentymät ja todellisuudet tulevat näkyviksi.
Kestävää näyttelijyyttä edistetään monipuolisesti
Teatterikorkeakoulun opetuksessa kestävyys ja sen teemat ovat näkyviä. Palautumisen välineitä ja kestävyyttä edistäviä näyttelijän instrumentin – kehon, mielen ja äänen – käyttämisen tekniikoita opiskellaan osana opetusta. Psyykkinen valmennus on sisällytetty näyttelijänkoulutukseen. Läheisyyskoreografian opiskelu antaa kestäviä työvälineitä sekä näyttelijä- että ohjaajaopiskelijoille, jotka opiskelevat näitä taitoja yhdessä. Representaation kysymykset nousevat esiin sekä yhteiskunnallisesti että teoskohtaisesti ja niihin tartutaan asiantuntijoiden tuella. Yhteisöpäivinä nostamme yksilöllisesti tärkeiksi koettuja teemoja keskusteluun.
Sosiaalisesti osallistava teatteri -opintojaksolla opiskelijat käyvät helsinkiläisissä kouluissa, joissa he tekevät yhteistyötä nuorten kanssa. Opiskelijat hyödyntävät teatterin työvälineitä, kuten improvisaatiota ja tarinankerronta, antaen nuorille mahdollisuuden tuoda oman äänensä kuuluvaksi. Myös työelämän valmiuksia kehittäviä sisältöjä kuuluu kurssitarjontaan, ja maisteriopiskelijat kiinnittyvät työelämään näyttelemällä ammattiteattereissa opiskeluaikana. Taideyliopistossa työskentelee kaksi opintopsykologia ja yliopistopappi, jotka ovat saavutettavissa keskustelua varten matalalla kynnyksellä.
Valintakokeet ovat jatkuvassa kehityksessä. Anu Koskisen uraauurtava valintakoetutkimus on tuomassa läpinäkyvyyttä valintakoeprosesseihin sekä hakijoiden että raatilaisten näkökulmista. Valintakokeiden saavutettavuuden kysymyksiin etsitään ratkaisuja asiantuntijoiden kanssa. Tavoitteena on tehdä koulutustarjontaan hakeutumisesta entistä saavutettavampaa ja yhdenvertaisempaa kaikille hakijoille. Suomessa taidealojen korkeakouluopiskelu on mahdollinen tulotaustasta riippumatta, mikä on maailmanlaajuisesti merkittävää.
Osana Kestävä näyttelijä -hanketta keskustelemme näyttelijäopiskelijoiden kanssa kestävyyden teemoista: siitä, miten kestävyys näkyy opiskelussa ja työkentällä, sekä siitä, mitkä tekijät haastavat kestävyyttä ja miten me voimme omalla toiminnallamme olla luomassa kestäviä työympäristöjä. Individualisoitumisen korostuminen sosiaalisen median yleistymisen yhteydessä osoittaa meille sen, miten tärkeää on kurottaa kohti yhteisiä toimivia ja yhdenvertaisia työympäristöjä ja niiden luomisen malleja.
Alumnit mukaan
Marraskuussa 2025 kutsumme näyttelijäopiskelijoiden kummit osaksi kestävyyskeskustelua kummialumni-iltaan luodaksemme sillan kentällä työskentelevien kollegojen ja opiskelijoiden välille kestävyyden teemojen äärellä. Tervetuloa kaikki kummit mukaan osallistumaan keskusteluun!
Lisäksi työn alla on suunnitelmia jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien lisäämiseksi Teakin alumneille. Yhteisöllisyyttä, dialogia ja kohtaamisia näyttelijäkollegojen kesken toivotaan laajemmin.
Kevään luennolta poimittua
Luovien alojen työpsykologi Marjukka Laurola puhui näyttelijäopiskelijoille kesän kynnyksellä 2.5.2025 muun muassa hermostollisista moodeista: selviytymistilasta ja luomistilasta. Kyse on autonomisen hermoston eri tiloista, jotka vaikuttavat siihen, miten ajattelemme, tunnemme ja toimimme. Laurola kehotti opiskelijoita havainnoimaan, kummasta moodista käsin he kussakin tilanteessa ovat suhteessa maailmaan, itseensä, omaan toimintaansa ja toisiin.
Selviytymistilassa sympaattinen hermosto aktivoituu ja kehon ja mielen kapasiteetti lamaantuu, kiihtyy, kapenee, ja maailma sekä ihmiset koetaan uhkaavina. Toisen kuunteleminen on vaikeaa, kun ahdistus ja pelko ohjaavat ja ajattelu on kaventunut oman puolustautuvan näkökulman ympärille. Työryhmässä syntyvää ristiriitaa ei inhimillisesti ottaen voi ratkaista, jos osapuolet toimivat selviytymistilasta käsin. Laurolan mukaan tällöin on tärkeää ensin siirtyä pois selviytymistilasta ja liukua sisäistä janaa pitkin kohti luomistilaa. Luomistilassa hermosto ja mieli ovat rauhalliset ja perspektiivi laajenee 360:n asteeseen. Parasympaattinen hermosto aktivoituu jolloin maailma näyttäytyy innostavana ja turvallisena mahdollisuutena, jossa kollegan näkökulma on helpompi kuulla ja ymmärtää, ja jossa on mahdollista edetä kohti yhteisiä kompromisseja. Itseen sekä toisiin on luomistilassa luontevaa luoda luottavainen ja armollinen suhde. Lisäksi virtaavat uteliaisuus ja innostus kannustavat yhteyteen, sekä itseen että toisiin. Oppiminen mahdollistuu luomistilassa, jossa ajattelu on joustavaa, innovatiivista ja monipuolista. Luomistilaa on Laurolan mukaan mahdollisuus harjoitella ja vahvistaa sekä omassa elämässä että työyhteisöissä.
Epilogi
Olkoon ja eläköön teatteri demokraattisen yhteiskunnan ja yksilöllisen ihmiselämän kokonaisvaltaista hyvinvointia edistävänä kokemusmaailmaan ulottuvana rakennuspalikkana Suomessa tänään, huomenna ja niin kauan, kun ihminen näitä korpia tallaa. Tutkitusti se lisää sekä sosiaalista, kulttuurista että inhimillistä hyvinvointia ja terveyttä. Perässä hiihtäkööt korpimaillemme ominaisessa hengessä, suomalaiselle sielulle sopivassa lakonisessa ja ilmeettömässä asussaan, saunan, vihdan ja hyisen avannon ekologisestikin kestävä onnellisuus.
Anu Almagro
Näyttelijä
Näyttelijäntaiteen lehtori Teatterikorkeakoulu
Kestävä näyttelijä -hankkeen vetäjä
Lähteet
- “Todellisuuksia ja tulevaisuuksia”, TINFO 2018
- Marjukka Laurola: luento 2.5.2025, Teatterikorkeakoulu