Rakas näyttelijäkollega,

Teksti: Elina Aalto
Kuva: Susanna Hyvärinen

Oletko koskaan miettinyt, että näyttelijyyden tuolla puolen voisi olla jotakin kiinnostavaa? Mutta et ehkä uskalla tarttua siihen, koska…

“Sä teet nykyään jotain ihan muuta?” “Susta onkin sitten tullut (lisää tähän ammatti joka sua kiinnostaa)!” “Ne kouluttaa, joilla ei ole näyttelijäntöitä.”

Siinä muutama kommentti, joita olen 20 vuoden aikana kuullut taidealalla.

“Missä jutussa sut voi nähdä seuraavaksi?” “Mitä sä esiintymisen ammattilaisena sanoisit tästä…” “Mahtavaa saada valmennusta ammattinäyttelijältä!”

Tällaisia kommentteja taas kuulen usein valmentaessani eri alojen ihmisiä puhumaan ja esiintymään. Heille on itsestään selvää, että teen töitä sekä näyttelijänä että esiintymisvalmentajana.

Miksi taidealalla tuntuu usein elävän ajatus, että näyttelijä on oikea näyttelijä vain silloin kun hän ainoastaan näyttelee?

Lähdetään matkalle 2000-luvun alkuun teatteriopintojen aikaan, jolloin musikaalit oli pahaa viihdettä, mainoksiin ei todellakaan ollut sopivaa varteenotettavana taiteilijana lähteä ja raha oli, noh, jotain mitä ei sopinut tehdä.

Näihin aikoihin sain puhelun vanhalta kaveriltani: “Tuutko valmentamaan esiintymistä insinööriopiskelijoille Teknilliseen korkeakouluun?” “Kiinnostavaa. En oo koskaan sellaista tehnyt, mutta miks ei”, vastasin. “Tuun”.

Siitä se lähti.

Valmensin esiintymistä näyttelijäopintojeni aikana, ensimmäisen ammattiteatterikiinnitykseni rinnalla ja toteuttaessani unelmaani suuren näyttämön musikaalin naispääroolissa.

Valmensin työllistettynä näyttelijänä, valmensin työttömänä näyttelijänä.
Nyt, yli 20 vuotta myöhemmin, olen freelance-näyttelijä ja koulutuspalveluja tarjoava yksinyrittäjä.

Ja kyllä. Rakastan näyttelemistä. Mutta aivan yhtä paljon rakastan urapolkuni rikkautta, vaihtelevuutta ja eri näkökulmia.

Silti joka kerta kirpaisee pahasti, kun joku sanoo, että olen nykyään kouluttaja, en näyttelijä.

Ikään kuin näyttelijyys olisi jotain, mikä katoaa jos tekee muutakin.

Ei se katoa. Se kasvaa.

Olen kohdannut valmennuksissa tuhansia (!) erilaisia ihmisiä ja oppinut sadoista eri aloista. Samalla olen kohdannut lukemattomia erilaisia ajattelutapoja, pelkoja, unelmia, arvoja ja maailmankuvia.

Mikä ihmeellinen ihmisyyden tietopankki!

Nuorena luulin, että luovuus on ainoastaan taiteilijoiden omaisuutta. Kun sitten kävelin ensimmäistä kertaa Otaniemeen valmentamaan, eteeni levittäytyi niin suuri luovuuden leikkikenttä, että jopa häpesin omaa mustavalkoisuutta.

Valmennusten kautta olen nähnyt luovuutta kaikkialla: niin kirjanpitäjän arjessa kuin IT-alan henkilöstötiloissa (saisinpa pitää taukoja sellaisissa paikoissa) ja konsulttifirmojen palautteenantomenetelmissä.

Näyttelijän työ on ennen kaikkea ihmisyyden tutkimista ja sen näkyväksi tekemistä. Ja sitä tutkimusta voi tehdä kaikkialla.

Olen myös kokenut valtavaa vapautumista suhteessa omaan näyttelijyyteeni, kun pakollisten laskujen maksaminen ei ole yhden tai kahden koe-esiintymisen varassa vaan voin useammalla eri tavalla vaikuttaa työllistymiseen. Tässä ajassa se on suuri etu.
Näyttelijän ammatti antaa valmiudet monenlaiseen työhön. Olemme kehon, äänen ja tarinankerronnan ammattilaisia. Pitkäjänteisiä, sitkeitä ja prosesseihin sitoutuvia. Esiintymisen osaajia ja vuorovaikutuksen mestareita. Olemme henkisiä, olemme fyysisiä.

Meissä sielu näkyy ja kuuluu.

Monen muun alan edustaja antaisi mitä vaan, että osaisi kaiken sen, mitä näyttelijä osaa.

Kannustankin sinua katsomaan omaa osaamista laajemmin. Mihin voit näitä taitoja käyttää? Kuka hyötyy sinun taidoistasi, ketä voit auttaa?
Ja kyllä. On täysin ok haluta vain näytellä. Sitten tee niin.

Mutta jos yhtään kutkuttaa kokeilla, mitä kaikkea voit näillä erityisillä ja harvinaisilla taidoillasi tehdä, tee se.

Voit yllättyä, miten paljon saat siitä. Ja miten paljon voit antaa muille.

Terkuin,
Elina

Ps: Olen miettinyt viime aikoina, pitäisikö seuraavaksi hakea kahvilaan tai leirintäalueelle töihin. Ei siksi, että vaihtaisin alaa, vaan siksi, että haluaisin tietää millaista se on ja mitä siitä voin oppia.

Ja miten sen voisi jakaa myös muille.