“Mitäs sä sitten oot päivisin tehnyt?"

Teksti: Seidi Haarla
Kuva: Siiri Halko

Virkailija kysyy. Katson puuta ja annan sen liikuttaa minua.
Hän haluaa tietää mitä elämääni kuuluu. Hän haluaa kuulla minun olevan elämän syrjässä kiinni.
Aamuisin ennen kun avaan silmät keskityn pehmeään kohtaan ja valitsen tehtäväni.
Harrastan päivittäin liikuntaa. Epäonnistun ja annan anteeksi.
Olen ollut utelias, kohdannut ihmisiä, tämä ala on aika pieni, jakanut show reeliä… Se on vähän niin kuin portfolio.
Olen meditoinut, lukenut kaikenlaista käynyt myös enskoissa, siis ensi-illoissa, rukoillut, ja mitä muuta… Kirjoitellut aika paljon, päivittäin.
Agentin kautta saan… joo, näyttelijäagentti, hauska, laita vaan niin.
Minulle on helppoa olla tässä avoin.
Hän tarvitsee todistusaineistoa siitä että olen aktiivinen, hengitän ja toimin, en ole
luovuttanut. Tai kroonisesti sairasteleva ja vaarassa livetä työkyvyttömien toivottomien luusereiden joukkoon, siihen joukkoon kuulumisesta on kokemusta ja tiedän ettet katso hyvällä.
Kyllä, käytän jonkin verran sosiaalista mediaa.

Kerron kaiken. Se on työsi, auttaa työttömiä työnhakijoita. Myös taiteilijoita, vaikka se varmasti on sinulle haastavaa, ei ole lapiota, eikä luokkahuone. Ajattelen, että voin auttaa osaltani.
Self tape, se on työnäyte, joka lähetetään pyynnöstä roolittajalle, tai tuottajalle ja ohjaajalle.
He siis lähettävät, tuotannosta riippuen samaan rooliin pyynnön self tapesta esim. kahdelle sadalle, tai kymmenelle näyttelijälle. Se vastaa nähnäkseni kirjallista työhakemusta siis.
Sitten jos ohjaaja haluaa tavata, kyseessä on ikään kuin työhaastattelu.

Kyllä, olen aina toiminut työntekijänä, palkkasuhteissa verokortilla. Ei, minulla ei ole toiminimeä eikä aikomusta perustaa yritystä.
Saan tämän ystävällisen ihminen ymmärtämään ja ehkä sitten hän jopa voi tuntea myötätuntoa minua kohtaan.
Kerron kuinka työlästä ja haastavaa freelance-näyttelijän työnhaku voi olla.

Kerron saksan ja englanninkielisistä self tape -pyynnöistä ja kuvailen matkaa ymmärtää kohtauksia ilman kokonaisia käsikirjoituksia, ja kuinka vieraalla kielellä on mutkikkaampaa luoda kohtauksiin jännitettä, tai edes muistaa, kun sanat ja äänteet eivät merkitse soluissa tai luissa oikein mitään. Yksinäisyydestä, kun ei ole työryhmää, ei kasvoja tai ääntä joiden kanssa ajatella. Sitten valaisu, ja kännykän kameran kanssa säätäminen. Vihaan. Aikaa siis kuluu tunteja, joskus päiviä viikosta, joskus useampi projekti, eli self tape sattumalta samalle
viikolle.
Ammatin vaihtaminen ei ole minulle ajankohtaista.

Viime aikoina olen tutkinut äitiyttä ja kontrollia. Minua kiinnostaa mistä kaikesta voin päästää irti. Näyttelen koska haluan elämää. Kuulemiin.

Kirje. Työllistyy omassa ammatissaan.

Jälkeenpäin, pragmaattinen päätelmä oli että tässä suhteessa, vastoin kuin kaikissa muissa suhteissa avoimuus ei toimi. Rehellisyys ei tuo minulle mitään hyvää. Se että päätelmä ei tuota kipua koko ajan on kuin miksi en koko ajan käytä heroiinia. Ihme.

Kuka Työmarkkinatori on? Kuka meillä on vastassa kun asioimme?
Se ei ole vaan. Se ei ole isä tai äiti, taivas tai maa. Se on yhdessä rakentamamme merkkitaulu elämän arvosta.
Se on poliittisesti ohjattu viuhka. Nippu irrallisia vessapaperinpalasia, joita ihmiset ennen meitä ja tänään kirjoittelevat. Tekevät sen paineessa, jossa totuus elämän arvosta on nyt jo vuosikymmeniä eksynyt väitteeseen; Kaiken takana on, ei nainen, vaan raha.
Työmarkkinatori toisin kuin äiti tai maa on ihmisen tekemä. Se on rankaisija, jonka olemme itse rakentaneet, joten ihminen sen voi myös purkaa.

En selitä elämääni sinun kielelläsi. Minun on tehtävä se omalla ruumiillani. Päästää irti.
Sinulla on kurjat vaatteesi, jotka saavat meidät kavahtaamaan kuolemaa. Varomaan elonmerkkejä.
Mutta ei ole sinun syysi, että tietokoneesi ja tuolisi ja pöytäsi ei ymmärrä tätä. Haluan halata niitä ja sanoa ettei se haittaa. Luulen että siinä ei- ymmärtämisessä piileksii se ydin. Tuoli,pöytä, lomake ja viuhka haluavat liikuttaa asioita jotka näkyy, mutta se mitä vasta tapahtuu, on selitettävissä vasta jälkeenpäin.
Vaikka sinä et sitä tee, minun tehtäväni on suojella elämää. Rakastaa sitä.
Sinäkin voit