Vaalikevät 2025: Kulttuurin pelastama
Minä olin levoton nuori ja etsin paikkaani urheilujoukkueista, huonosta seurasta, hukutin nuoren ihmisen tuskaani pöytälaatikkorunoelmiin ja loputtomiin jälki-istuntoihin koulun käytävällä. Koin olevani vääränlainen ja pelkäsin, etten löydä paikkaani mistään.
Kunnes löysin teatterin. Pienellä kunnalla toimi koulun yhteydessä nuorten ryhmä, johon menin mukaan.
Siitä alkoi pitkä tie kohti näyttelijyyttä, kulttuuria sekä eheytymistä.
Minut pelasti teatteri. Minut pelasti kulttuuri. Löysin yhteisön, jossa sain olla omanlaiseni, ne ominaisuudet, jotka eivät sopineet hiljaa luokassa istumiseen olivatkin juuri oikeita teatterissa toimimiseen.
En enää kokenut olevani erilainen vaan kaikki olivat niin erilaisia keskenään, että lopulta erilaisuus yhdisti ihmisiä.
Uskallan väittää, että olisin saattanut tulla valtiolle kalliiksi ilman teatteria. Teatterin ja taiteen avulla minusta tulikin tyytyväinen ja kiitollinen veronmaksaja, joka teki töitä mielellään ja sai verojen vastineeksi hyvää julkista palvelua, jota nyt hyvää vauhtia romutetaan.
Uskon että kaltaisiani on muitakin: niitä, jotka ovat löytäneet kulttuurin ja taiteen parista oman itsensä, merkityksensä, ja panoksensa yhteiskunnalle.
Minä sain nuorena paljon. Sain ilmaisia harrastusmahdollisuuksia, siirryin pikku kylältä Helsinkiin opiskelemaan Teatterikorkeakouluun, ja asunto järjestyi ilman vanhempien tai omaa varallisuutta. Sain opintotukea ja töitä riitti mistä vain haki. Voidaan puhua luokkanoususta. Onko se enää mahdollista?
Nyt haluan maksaa takaisin. Haluan olla puolustamassa kulttuurin paikkaa maailmassa, Helsingissä, ja kaikkialla suomessa.
Ajat ovat nyt järkyttävän toiset. Luokkanousuja ei enää tapahdu samaan tapaan, vaikka kuuleekin epäreiluja heittoja siitä, että kaikki on omissa käsissä. Se ei pidä paikkaansa. Nuoret opiskelevat ja tekevät kahta työtä uupuneina jo nyt – siis ne joilla ei ole rikkaita vanhempia.
Kulttuurilla ja taiteella on paikkansa juuri nyt. Juuri nyt se voi näyttää voimansa. Se voi yhdistää ihmisiä, antaa paikan ihmisille kokea yhteyttä toisiinsa, kokea merkityksellisyyttä, tulla nähdyksi ja kuulluksi - kulttuuri ja taide vastaa tähän tarpeeseen. Kulttuuri muistuttaa, että me emme ole yksin, me olemme ja elämme yhdessä ja tarvitsemme toisiamme. Meidän täytyy pitää toistemme puolta, puolustaa heikompaa, ja kunnioittaa elämää ja ihmisiä.
Kulttuurin pitää tulla vakavasti otetuksi, sekä rahallisesti tuetuksi ruohonjuuristosta lähtien. Kulttuuri voi pelastaa. Pelasti se minutkin.
Pirjo Lonka, näyttelijä, vasemmistoliitto
Ehdolla kuntavaaleissa Helsingissä (145)
Tämä blogiteksti on osa näyttelijäehdokkaiden näkyvyyttä vaalikeväänä 2025. Teksti on yksittäisen ehdokkaan näkemys eikä edusta Näyttelijäliiton virallista kantaa.
Kunta- ja aluevaalit järjestään 13.4.2025. Kotimaassa voi äänestä ennakkoon 2.-8.4.2025 ja ulkomailla 2.-5.4.2025.
Tutustu Näyttelijäliiton vaalikevään teemoihin tästä ja käy lukemassa ehdokkaiden vastauksia liiton ehdokasgalleriasta.