Teatterinäyttelijät ovat ikuisessa palkkakuopassa

Näyttelijäliiton tavoitteena tällä työehtosopimusneuvottelukierroksella on ollut varmistaa näyttelijöille yleisen linjan mukaiset palkankorotukset. Tiedämme, että teattereiden taloustilanne on tiukka, mutta teattereihin kohdistuvia leikkauksia ei saa maksattaa työntekijöillä. Teattereiden pitää etsiä säästöjä jostain muusta ja tehdä rakenteellisia uudistuksia. Niiden, jotka pysyvät alalla, täytyy tulla toimeen työllään.

Kiinnitettyjen näyttelijöiden palkat eivät kehity kuten muiden palkansaajien

Yleisen linjan palkankorotukset ovat välttämättömät kiinnitetyille näyttelijöille. Yleiskorotukset ovat suurimmalle osalle näyttelijöistä ainoat korotukset, jotka he ylipäätään saavat. Uransa aikana kiinnitetyt teatterinäyttelijät saavat kaksi kokemuslisää, mutta tätä lukuunottamatta näyttelijöiden henkilökohtainen palkka ei juuri kehity.

Näyttelijöiden keskipalkka ei sekään kehity lähellekään yleisen ansiotasoindeksin mukaisesti, vaikka työehtosopimuksissa on tähän asti aina sovittu yleisen linjan mukaisista yleiskorotuksista.

Mistä se johtuu? Se johtuu siitä, että näyttelijä tekee koko uransa periaatteessa samaa työtä, näyttelee esityksissä. Eikä näyttelijä voi itse valita, tekeekö pääosia vai sivurooleja, sen päättää johtaja tai ohjaajat. Vaikka näyttelijä tekisi vaativan pääroolin ja usein samaan aikaan myös toisilla näyttämöillä toisina iltoina viikossa pienempiä rooleja, hänen palkkansa on kutakuinkin se sama, minkä hän onnistui neuvottelemaan taloon tullessaan. Hänen palkkansa ei kehity samalla tavalla kuin yleisesti työmarkkinoilla, uusien tehtävien ja vastuiden mukaisesti.

Näyttelijöiden keskipalkka teattereissa on 3 533 euroa kuukaudessa. Se on kokonaisansio, eikä sen päälle makseta ilta- tai lauantailisiä. Niitä ei näyttelijöillä ole, vaikka näyttelijät tekevätkin työtä kaksiosaisina päivinä päivällä 4 tuntia ja illalla 3,5 tuntia. Töitä tehdään kuutena päivänä viikossa.

Keskiansio laahaa perässä

Näyttelijöiden keskipalkan kehittymisen jälkeenjääneisyyttä kuvaa hyvin se, että vielä 80- ja 90-luvuilla näyttelijöiden keskipalkka kuukaudessa oli lähellä lukion lehtorin palkkaa. Nykyisin lukion lehtorin keskipalkka on 4 630 euroa. Jos näyttelijöiden keskipalkka olisi kehittynyt 90-luvun alusta lukien yleisen ansiotasoindeksin mukaisesti, keskipalkka olisi edelleen lähellä lukion lehtorin palkkaa eli 4 497 euroa kuukaudessa. Todellisuudessa näyttelijöiden keskipalkka on vain 3 533 euroa. Moni näyttelijä onkin sanonut minulle vuosien aikana, että miten ihmeessä tuntuu siltä, että ennen minulla oli paremmin varaa tehdä asioita. Tunne pitää paikkansa.

Näin siis siitä huolimatta, että näyttelijöiden työehtosopimuksissa on tähän asti sovittu yleisen linjan mukaisista yleiskorotuksista. Nyt teatterit haluavat tinkiä siitäkin. Tämä johtaisi siihen, että näyttelijöiden palkat suhteessa muihin ammatteihin laskisivat vieläkin rajummin. Me emme tähän suostu.

Freelancenäyttelijöiden ahdinko johtaa aivovuotoon

Freelancenäyttelijöiden työttömyys on ennätyksellisellä tasolla historiallisten leikkausten vuoksi. Teatterit ovat vähentäneet radikaalisti freelancenäyttelijöiden käyttöä.

Freelancereiden palkat teattereissa ovat jo muutenkin laskeneet koronan jälkeen ja moni kertookin tekevänsä töitä teattereissa nyt samalla palkalla kuin 10–20 vuotta sitten. Työttömyys, työttömyysturvan heikennykset, töiden epävarmuus ja palkkojen laskeminen ovat jo johtaneet siihen, että moni näyttelijä on vaihtanut tai vaihtamassa alaa, koska ei tällä hetkellä tule toimeen näyttelijänä.

Näyttelijäliiton mielestä on myös teattereiden ja työantajien huoli, jos ammattinäyttelijät eivät voi tulla toimeen työllään ja vaihtavat alaa. Yhtään teatterilippua ei myydä ilman ammattitaitoisia näyttelijöitä.

Elina Kuusikko

Kirjoittaja on Näyttelijäliitto – Skådespelarförbundet ry:n toiminnanjohtaja. Näyttelijäliiton blogissa julkaistaan ajankohtaisia kirjoituksia näyttelijöiden edunvalvontaan liittyen.